Persoonallisuushäiriöt

Eli viimone tunti ois nyt käyty ja se käsitteli persoonallisuushäiriöitä. Tästäkään aiheesta ei ollut oikeastaan mitään aiempaa tietoa. Muistan vain kuulleeni sanan persoonallisuushäiriö psykologian 5 kurssilla, mutta siihen se sitten jäikin. Uutta siis oli oikeastaan kaikki mitä ymmärsin opetuksesta. Eli siis persoonallisuushäiriöt jaetaan kolmeen ryhmään. Myöskin perimällä, ja ympäristöllä missä kasvaa saattaa olla osuutensa persoonallisuushäiriöihin. Mieleen jäi persoonallisuushäiriöistä narsismi (ja epäluuloinen persoonallisuushäiriö?). Oppitunnilla kerrottiin myös psykopatiasta, jota ei kuitenkaan luokitella persoonallisuushäiriöksi. Psykopatia oli näistä mielenkiintoisin, ja samalla pelottavin.

Katsottiin video psykopaatista, en kylläkään ymmärtänyt siitä mitään, koska se oli englanniksi. Ajattelin kuitenkin ihmisen olevan ihan normaali ulkonäön perusteella. Videon päätyttyä sain kuulla, että hän oli jokin tunnettu sarjamurhaaja, raiskaaja jne. En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. Olen aina kammoksunut tuollaisia ihmisiä, jotka murhaavat ja/tai raiskaavat ihmisiä/ihmisen. Mieleen tuli heti kaikki uutisissa olevat Suomessa tapahtuneet jutut. Tulee jo niin paha mieli edes ajatella niitä, mutta aina kun uutisoidaan jostain ampujasta tmv. ajattelen tekijän olevan juuri joku todella sairas. Niin kuin hän varmasti onkin. En usko että kukaan normaali ihminen pystyisi murhaamaan yhtään ihmistä. Olen myös usein miettinyt mitä tuon kaltaisille ihmisille voisi tehdä. En tiedä uskallanko jakaa mielipiteitäni, jos niitä paheksutaan, joten ehkä parempi jättää ne kertomatta.

En oikein tiedä mikä jäi epäselväksi tai mitä edes ymmärsin :D niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Persoonallisuushäiriöt ovat siis varmasti vaikea opettaa. Mitään kysyttävää ei siis tule mieleeni, mutta olisi varmasti todella mielenkiintoista saada persoonallisuushäiriöistä lisää ja laajempaa tietoa, koska sehän on varmaan aika laaja käsite? Ymmärrän kyllä, ettei kaikkea tietoa saada mitenkään mahdutettua n. 45minuuttiin. Tai no ehkä voisin kysyä, mihin psykopatia sitten luokitellaan vai luokitellaanko mihinkään?

Oppitunti oli oikeastaan aika hämmentävä, minua alkoi taas ihan hirveästi mietityttämään nämä kaiken maailman sarjamurhaajat jne. Toivon kuitenkin saavani ajatukseni muualle, sillä koeviikkoni päättyi tähän, ja pääsen nauttimaan kahden päivän "lomasta" !

Kurssista kokonaisuudessaan sen verran, että tykkäsin tästä itse todella paljon! Ajattelin tämän kuitenkin olevan niiiin erilainen mitä se todellisuudessa oli. Kurssi oppitunteineen ja vierailuineen oli todella positiivinen ja kannattava kokemus! Suosittelen ehdottomasti tätä kurssia muille, mutta todella harmillista, jos sitä ei ole ensi vuonna tarjolla. Oli mukavaa vaihtelua saada oppilaat opettajan pöydän taakse. Välillä kuitenkin tämä blogin kirjoittaminen tuppasi olemaan vähän uuvuttavaa, mutta hyvin kai tästä selvittiin :).

ADHD / ADD

ADHD oli sinällään tuttu aihe, sillä olin kuullut siitä aiemminkin, ja tiesin suunnilleen mikä se on. Vaikka en tiennytkään aiheesta oikeastaan muuta kun ylivilkkauden, impulsiivisuuden ja keskittymishäiriöt. Olen myös aina arvellut ADHDn olevan jotenkin perinnöllistä, ja nyt sain siihen varmuuden. Sain tietää että ADHDn voi saada myös raskauden tai synnytyksen yhteydessä. Oli myös mukava saada kuulla, kuinka ADHD näkyy aivoissa, eli häiriöt liittyvät välittäjäaineisiin (dopamiiniin ja noradrenaliiniin). Uutena tietona tuli myöskin se, että ADHDn on vaikea jutella jonkun ihmisen kanssa, kun ei välttämättä jaksa keskittyä puheeseen, ja saattaa vaihtaa puheenaihetta noin vain. En olisi siis uskonut ADHDn vaikuttavan niin paljon sosiaalisiin suhteisiin.Mielestäni on todella jännää, jos todella 50% ADHDlla ilmenee alkoholiongelmia. Mistä se mahtaisi johtua?

Välillä tulee itsellekkin päiviä, jolloin ei millään jaksa keskittyä opetukseen, mutta millaiselta se mahtaisi tuntua jos sitä olisi jatkuvasti? Miten kaverisi suhtautuisivat siihen, kun pitää kokoajan olla menossa? Entä luokalla olevat oppilaat siihen, kun ei pysty antamaan työrauhaa, vaan pitää kokoajan näperrellä jotain? Katsoimme tunnilla videon, jossa tyttö ja poika joilla oli ADHD kertoi elämästään. Video avasi hyvin heidän tuntemuksiaan. Tuntuu kamalalta ajatella tilannetta, että haluaisit käydä nukkumaan, mutta et vain voi kun ajatukset jurraa päässäsi. Kun taas normaali ihminen lopulta väsyy ajattelemiseen, ja nukahtaa. Ajatukseni kiinnittyi myös siihen, kun ADHD tyttö kertoi siitä, kuinka pahasti hän pettyy, jos jokin suunniteltu asia peruuntuu. Tietenkin myös normaalit ihmiset pettyvät siinä tilanteessa, mutta tuskin niin pahasti kuin tyttö kuvaili. Olen miettinyt usein myös millaiselta tuntuisi, jos oma lapsi olisi ADHD. Voisin kuvitella lapsen kasvattamisen olevan paljon rankempaa, jos lapsi ei millään tahdo uskoa mitä sanotaan. Myöskiin mietityttämään jäi ADHD lapsien mahdollinen masentuneisuus. Ajattelin aiemmin etteivät lapset edes koe olevansa mitenkään normaalista poikkeavia, mutta nyt tiedän, että kyllä he sen tiedostavat. Ainakin katsotun videon poika kertoi, kuinka hän yhtäkkiä huomasi käytöksensä olevan erilaisempaa kuin muiden.

Itse voin törmätä ADHD lapsiin "työni" kautta. Olen siis kerhonohjaaja, ja jossakin kerhossa on käynyt lapsi, jolla on ADHD, mutta omalle kohdalle sellasta tapausta ei ole vielä sattunut. Nyt kuitenkin oppitunnin perusteella tiedän, jos tälläinen sattuu tulemaan eteen, niin tiedän että lapselle tulisi välttää negatiivisen palautteen antamista. Kuulemma ADHD lapset saavat hyvin vähän positiivista palautetta, joka vaikuttaa heidän kehittyvään minäkuvaan.

Touretten syndrooma

Nyt siis vuorossa oli touretten syndrooma. Aihe oli sinällään hyvin mielenkiintoinen, sillä en tiennyt siitä aiemmin yhtään mitään. Ajattelin, että touretten syndrooma on hyvin samanlainen kuin downin syndrooma, vaikka tosiaan näin ei ole. Uutta tietoa siis sain todella paljon. Mm. että TS ei erotu ulkonäöllään, ja tyypillisiä oireita ovat pakkoliikkeet. Sinällään TS ei kuulosta pahalta, koska ei erotu ulkonäöllisesti, eikä ole mitään aivan kamalilta kuulostavia oireita, eri asia kuitenkin onko ne aivan kamalia, koska enhän sitä itse voi tietää. Toisaalta kun rupeaa ajattelemaan, olisi ahdistavaa jos olisi pakkoliikkeitä, joita on kuitenkin vaikea hallita. Pakkoliikkeet varmasti häiritsisivät monia askareita ja olisivat kiusallisia tietyissä tilanteissa. Myöskin liikkeet aiheuttavat hämmästystä muissa ihmisissä. Epämukavalta kuulosti myös se, että puheeseen voi tulla toistoa. Näiden oireiden perusteella voi varmaan joutua helposti kiusankohteeksi. Kuitenkin ajattelin TS olevan ns. vakavampi. Minusta on hieman ärsyttävää, kun joihinkin oireyhtymiin/sairauksiin ei ole löydetty syytä tutkimuksista huolimatta. Nytkään siitä ei ollut aivan varmaa tietoa, mutta tiedettiin sen kuitenkin johtuvan aivovaurioista.

Mietityttämään jäi vähän TS ihmisen elämä. Millaista työtä voisi tehdä? Miten muut ihmiset reagoivat oireisiin? jne. Olisi varmasti hyvin mielenkiintoista joskus tavata jokin ihminen jolla on TS ja kuulla hänen elämästään.

2. Vierailu

Tänään vierailun kohteena oli päivätoimintakeskus. Aluksi luulin, että siellä on alle kouluikäisiä lapsia, mutta yllätyksenä tulikin että asiakkaat ovat 18-65 ikävuoden väliltä. Pidin tästäkin vierailusta todella paljon. Tuntuu, että olen nyt nähnyt kehitysvammaisten käyttäytymistä eri ikäkausina todella hyvin.

Oli kamalan ahdistavaa, kun yksi asiakkaista ei pystynyt muodostamaan puhetta, ja käytti kuvista koostuvaa kirjaa havainnollistaakseen haluamansa asian. En halua edes tietää millaista olisi, jos ei pystyisi puhumaan ja kukaan ei ymmärtäisi mitä tarkoitat. Etenkin, kun hän ymmärsi täysin kaiken mitä puhutaan, mutta ei voinut itse oikein osallistua. Se on varmasti hyvin turhauttavaa ja ahdistavaa, sen myös pystyi huomaamaan hänestä. Todella liikuttavaa oli varsinkin kun asia sai hänet kyyneliin.

Oli myös jännää huomata erot eri ryhmien välillä. Yhdestä ryhmästä huomasi selkeästi, että siellä oli kaikki vakavimmin kehitysvammaiset, ja mielestäni se oli ehkä kaikista mielenkiintoisin ryhmä seurata. Myöskin pidin todella paljon ryhmästä, jossa oli selvästi talon vanhimmat asiakkaat. Vanhukset olivat todella puheliaita ja herttaisia. Juttua lensi, toisinkuin muilla ryhmillä. Oli ihanaa huomata, kuinka esim. nämä vanhimmat osasivat iloita aivan pienistä asioista (jotka ovat tietenkin heille suuria asioita). Esim. he odottivat innoissaan tulevaa reissua kaupunkiin. Myöskin oli ilo huomata, kuinka paljon he pitivät pikkujoulun ja vapun vietosta läheisessä baarissa. Minusta on hienoa, että heille on suotu tälläinen mahdollisuus!

Nyt oli myös todella mukavaa, kun nainen joka meille esitteli päivätoimintakeskusta kertoi itsestään, ja siitä miten on päätynyt alalle, ja mitä tykkää työstään. Se on mielestäni aina mielenkiintoista kuultavaa. Vierailu oli siis kaikin puolin hyvin positiivinen kokemus ja nyt on jotenkin tosi hyvä fiilis näiden kahden vierailun pohjalta! Onneksi valitsin tämän kurssin, koska tuskin olisin ikinä muuten saanut tällaisia kokemuksia. Vierailut olivat todella avartavia, ja tekivät minusta entistä avoimemman ja ennakkoluulottoman ihmisen.

1. Vierailu

Kävimme viime tunnilla vierailemassa harjaantumisluokalla. Oli erittäin mielenkiintoista seurata tuntia näin läheltä. Odotin ehkä enemmän sitä, että lapset olisivat villiintyneet meidän läsnä olosta, eikä näin keskittyisi omaan oppituntiin, mutta toisin kävi. Lapset kuulemma tekivät tehtäviä paljon paremmin ja keskittyi paremmin, kun me olimme paikalla. Lapset olivat todella herttaisia ja luokassa vallitsi mielestäni todella positiivinen ja ihana ilmapiiri! Kaikkia kannustettiin ja oli hirrrmuinen tuuletus jos jokin onnistui. Myöskin oli kiva huomata, kuinka sosiaalisia jotkin lapsista oli. Yksi heistä tuli kättelemään kaikkia, ja heidän lähdettyään ulos, halusi hän kaikilta läpsyn.

Tarkkailin erityisesti tyttöä, jolla oli henkilökohtainen avustaja. Oli kiva nähdä, kuinka läheisiä he olivat ja millaisia keinoja käytettiin matematiikan opettamiseen. Tuntui että kaikki lapset saivat todella hyvää tukea opiskeluun. Myöskin kiinnitin siihen huomiota, kun lapset saivat lopettaa laskemisen heti kun tuntui että ei enää jaksa, ja onhan se ihan ymmärrettävää.

Vierailu oli siis kaikinpuolin hyvin antoisa, ja odotan innolla maanantaista vierailuamme. Olisi ollut kylläkin kiva tietää mitä eri oireyhtymiä luokassa esiintyi. Tunnistin itse vain downin syndrooma lapset. Kahdesta tytöstä en oikein huomannut mitään erityistä päällepäin, muutakun että keskittymisessä oli hieman hankaluuksia, joten se jäi hieman vaivaamaan. Olisi myöskin ollut kiva saada enemmän tietoa siitä, millaista on olla erityisopettaja. Siitä huolimatta että saatiin katsella sitä, olisi ollut kiva saada kuulla opettajan suusta millaista työ on hänen mielestä.

Minusta tuntuu, että tämän vierailun jälkeen olen nyt paljon ennakkoluulottomampi ja avoimempi, vaikka en koskaan ole ollutkaan mitenkään kehitysvammaisia vastaan tai mitään siihen suuntaakaan.

Autismi

Elikkä tänää sit oli autismin vuoro. Nyt tuli ensimmäinen sellane aihe mistä en tienny yhtään mitää aiemmi. Paitsi jos ei lasketa sitä että olin kuullut, että aspergerin oireyhtymään liittyy johonkin tiettyyn asiaan kiinnostuminen todella voimakkaasti ja tarkkaan. Uutta opin siis tunnilla jonkin verran. Esimerkiksi että autistisella ihmisella on heikot sosiokognitiiviset taidot ja heikot motoriset toiminnat. Mielenkiintoista on se, kun autistinen ihminen ei tunnista ruumiinkieltä. Hänen ei siis tunnista surua,iloa,pelkoa,turhautuneisuutta,vihaa, jne. Sain kuitenkin sellaisen käsityksen, että tätä voi "hoitaa" opettamalla. Aika jännää sinällään, koska itsehän tunnistaa ja huomaa asioita jopa pienistäkin eleistä. Eli kuinka paljon heiltä loppujen lopuksi jää tiedostamatta? Epäilen, että aika paljon.

Katsottiin tunnilla pieni pätkä videosta, jossa kuvattiin autistisen ihmisen elämää. Oli jännää, kun videon poika kysyi aina ikään kuin äidiltään lupaa syömiseen, tai siis hän tarvitsi jokaiseen lusikalliseen äitinsä hyväksynnän. Syöminen oli myöskin aika hitaan oloista, niin kuin hänen puheensakkin. Mielenkiintoista oli se, vaikka poika vaikutti vähän hitaammalta muissa askareissa, hiihtoladulle päästyään hän hiihti kuitenkin normaalia vauhtia. Puhuttiin tunnilla myös siitä, että autistinen ihminen voi joutua helposti kiusatuksi. Minusta on niin kamalaa, kun ihmiset kiusaavat vähänkin erilaisia ihmisiä (ja miksei samanlaisiakin).

Autismin johtumisen syyt jäivät hieman epäselväksi tai siis kun niitä ei ole kuuleman mukaan tutkittu. Sain kuitenkin vastaukseksi että perintötekijät saattavat olla tässä myös osassa. Minua ehkä kaikista eniten kiinnostaa juuri tämä kysymys, että mistä mikäkin sairaus tai oireyhtymä johtuu. Myöskin jäi vähän epäselväksi se, että miten autismi ja aspergerin oireyhtymä liittyy toisiinsa? Siis onko se sellain, että molempia voi ilmetä erikseen vai samaan aikaan vai miten? Kuitenkin tunnilla sain käsityksen, että ne jotenkin liittyisi toisiinsa, olihan niissä kuitekin jotain samoja asioita. Taru esitti myös todella hyvän kysymyksen kun keskustelimme ryhmässä, hän pohti että kun autistisilla ihmisillä ei ole usein kavereita, niin haluaako hän edes niitä?

Nyt siis tiedän miten autistinen ihminen käyttäytyy, ja se on mielestäni tärkeää. Jos joskus tulevaisuudessa satun tapamaan jonkin autistisen ihmisen, niin tiedän miksi hän käyttäytyy niinkuin käyttäytyy. Ja myöskin että asiat pitää sanoa hänelle suoraan, sillä hän ei ymmärrä asioita jos niitä kierrellään.

Skitsofrenia

Tänään vuorossa oli skitsofrenia. Oppitunti oli todella mielenkiintoinen ja tiedontäytteinen. Skitsofreniasta tiesin aiemmin vain, että siihen liittyy harhoja. Myöskin olin kuullut että alkoholi ja huumeet voivat laukaista skitsofrenian. Kaikki muu tieto tunnilta taisikin olla uutta. En tiennyt myöskään että skitsofreniasta voi parantua kokonaan, mutta se on kuitenkin harvinaista. Uutena mielenkiintoisena tietona tuli mm. se että skitsofreniaa sairastavalla voi olla mielikuvitus ystäviä, joita hän näkee. Ajattelin aiemmin aistiharhojen rajoittuvan vain kuuloharhoihin. Vaikea kuvitella, että ihminen pystyisi näkemään jotain, mitä ei todellisuudessa ole edes olemassa.

Skitsofrenia on minusta hieman ahdistava sairaus. Sillä ihmisen todellisuuden taju kuitenkin saattaa järkkyä niin pahasti. Myöskin kuulo- ja näköharhat ovat mielestäni jotenkin niiiiin pelottavia ja ahdistavia. On myöskin kamalaa kun skitsofreenikko ei saata luottaa keneenkään, vaan ajattelee kaikkien liittoutuneen häntä vastaan. Se on varmasti muista ihmisistä todella turhauttavaa. Oli myös jännää kuulla tarina jossa yhden miehen toinen sairaalahoitojakso oli kestänyt 9kk. 9kk kuulostaa jotenkin todella pitkältä ajalta, enkä olisi uskonut skitsofreniasta kärsivän ihmisen joutuvan niin pitkäksi aikaan sairaalaan. Minusta on myös outoa, ettei jotkut ihmiset halua myöntää skitsofreniaa, ja kieltäytyvät lääkityksestä, ja näin ollen heidän tilansa pahenee.

Epäselvyyksiä ei ainakaan tällä hetkellä tule mieleen. Sain mielestäni kaiken tiedon mitä yleensäkin haluaisin näistä oppitunneista/eri sairauksista.

En itse tunne tai ainakaan tiedä tuntevani ketään henkilöä jolla olisi skitsofrenia. Nyt kuitenkin tiedän skitsofreniasta enemmän. En osaa sanoa miten oppimaani hyödyntäisin, mutta on kuitenkin aina kivaa saada uutta tietoa, varsinkin noin mielenkiintoisesta sairaudesta.