1. Vierailu

Kävimme viime tunnilla vierailemassa harjaantumisluokalla. Oli erittäin mielenkiintoista seurata tuntia näin läheltä. Odotin ehkä enemmän sitä, että lapset olisivat villiintyneet meidän läsnä olosta, eikä näin keskittyisi omaan oppituntiin, mutta toisin kävi. Lapset kuulemma tekivät tehtäviä paljon paremmin ja keskittyi paremmin, kun me olimme paikalla. Lapset olivat todella herttaisia ja luokassa vallitsi mielestäni todella positiivinen ja ihana ilmapiiri! Kaikkia kannustettiin ja oli hirrrmuinen tuuletus jos jokin onnistui. Myöskin oli kiva huomata, kuinka sosiaalisia jotkin lapsista oli. Yksi heistä tuli kättelemään kaikkia, ja heidän lähdettyään ulos, halusi hän kaikilta läpsyn.

Tarkkailin erityisesti tyttöä, jolla oli henkilökohtainen avustaja. Oli kiva nähdä, kuinka läheisiä he olivat ja millaisia keinoja käytettiin matematiikan opettamiseen. Tuntui että kaikki lapset saivat todella hyvää tukea opiskeluun. Myöskin kiinnitin siihen huomiota, kun lapset saivat lopettaa laskemisen heti kun tuntui että ei enää jaksa, ja onhan se ihan ymmärrettävää.

Vierailu oli siis kaikinpuolin hyvin antoisa, ja odotan innolla maanantaista vierailuamme. Olisi ollut kylläkin kiva tietää mitä eri oireyhtymiä luokassa esiintyi. Tunnistin itse vain downin syndrooma lapset. Kahdesta tytöstä en oikein huomannut mitään erityistä päällepäin, muutakun että keskittymisessä oli hieman hankaluuksia, joten se jäi hieman vaivaamaan. Olisi myöskin ollut kiva saada enemmän tietoa siitä, millaista on olla erityisopettaja. Siitä huolimatta että saatiin katsella sitä, olisi ollut kiva saada kuulla opettajan suusta millaista työ on hänen mielestä.

Minusta tuntuu, että tämän vierailun jälkeen olen nyt paljon ennakkoluulottomampi ja avoimempi, vaikka en koskaan ole ollutkaan mitenkään kehitysvammaisia vastaan tai mitään siihen suuntaakaan.